saaste.net

Minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua tutkimukseen, joka käsittelee generatiivisen tekoälyn eettisiä kysymyksiä ja sitä, kuinka IT-alalla työskentelevät suhtautuvat niihin. Tutkija haastatteli minua ja juttelimme generatiivisesta tekoälystä lähes tunnin ajan.

Koska generatiivinen tekoäly on tarpeettoman pitkä sanahirviö, käytän siitä tässä lyhennettä AI, vaikka se halventaakin oikeasti hyödyllisiä tekoälysovelluksia. Oleellista on muistaa, että AI on kuitenkin paljon muutakin kuin nykyinen generatiivinen hölynpöly.

Olemme japanilaisia turisteja

Minua seuranneet tietävät, etten pidä AI:sta. Olen itse estänyt AI-bottien pääsyn omille sivuille. AI:n vastustaminen ei johdu siitä, etten näkisi sille hyviä potentiaalisia käyttökohteita. Tiedän kyllä, että tietyissä tilanteissa se voi olla hyödyllinen. Inhoan AI:ta sen takia mitä se edustaa, kuinka sitä tällä hetkellä toteutetaan, ja ketkä sen toteutuksen takana ovat.

Kun kirjoitin siitä, kuinka olen oppinut inhoamaan teknologiaa, kerroin myös omista kotiautomaatiokokemuksistani. Näen, että AI-intoilu noudattaa hyvin samaa kaavaa. Jokainen teknologiahörhö kysyy toistuvasti, että missä AI:ta voisi käyttää ja mihin sen voisi tunkea, mutta juuri kukaan ei pysähdy kysymään, että pitäisikö niin tehdä tai onko se eettisesti oikein. Sitä ei kyseenalaisteta, aivan kuten minäkään en kyseenalaistanut koko kotini automatisointia. Tajusin virheeni vasta kun olin naimisissa järjestelmän kanssa.

Muutamia vuosia sitten, ennen nykyisen AI-sekoilun alkamista, luin Hannah Fryn kirjan Hello World: Being Human in the Age of Algorithms. Fryn ajatukset toimivat jonkinlaisena selkärankana tavalle, jolla suhtaudun nykyään tekoälyyn ja algoritmeihin. Kirjassa käsitellään esimerkkien kautta niitä lukuisia ongelmia, jotka ovat seurausta siitä, että AI on tuotu osaksi arkea ja todellisen maailman päätöksentekoa.¹

Kirja kertoo tarinan japanilaisista turisteista, jotka vuokraavat Australiassa käydessään auton ja uskovat GPS-navigaattoria niin sokeasti, että päätyvät ajamaan auton mereen. Vaikka tapaukselle on helppo naureskella, tämä on tismalleen se toimintamalli, jolla AI-yritykset haluavat meidän toimivan - ja kuinka todella moni toimii jo nyt.

Generatiivisen tekoälyn yksi ominaisuuksista on sen kyky “hallusinoida”. Käytännössä AI generoi roskaa ilman todellista ymmärrystä mistään, mutta se esittää generoimansa hölynpölyn äärimmäisen uskottavasti. Se on kuin parisuhde narsistisen, manipuloivan, patologisen valehtelijan kanssa. Valheen erottaminen totuudesta on vaikeaa ja pian valheista tulee osa todellisuutta.

Annamme algoritmeille ja AI:lle aivan järkyttävän paljon valtaa ja luotamme niihin lähes sokeasti. Tämä luottamus on taottu meihin hyvin lyhyessä ajassa, eikä meille usein anneta edes vaihtoehtoja. Isot IT-firmat ohjaavat algoritmeilla käyttäytymistämme epäinhimillisellä tavalla, mutta annamme sen tapahtua, koska meidät palkitaan dopamiinipiikillä.

AI:sta halutaan tehdä näkymätöntä ja täysin arkipäiväistä. Teknologiaintoilijat ja rahassa kieriskelevät it-miljonäärit pitävät huolen, että niin pientä sovellusta ei olekaan, etteikö sinne voisi ujuttaa AI:ta. Meistä halutaan japanilaisia turisteja.

Historian suurin piraatti

Sitä voisi kuvitella, että Napster ja sen jälkeen yleistynyt BitTorrent olisi ollut jonkinlainen piratismin huippu. Se on kuitenkin lähes olematonta sen rinnalla, mitä AI-yritykset ovat tehneet. Koko generatiivisen tekoälyn olemassaolon pohja on piratismissa.

AI-yritykset ovat käytännössä valjastaneet koko Internetin omaksi tietolähteeksi. Heidän mielestään kaikki, mitä ihmiset ovat vuosien aikana Internetiin tuottaneet, kuuluu heille. Jos siihen pääsee käsiksi, se kuuluu heille.

He näkevät, että ihmisten tuottaman sisällön hyödyntäminen omien suljettujen tuotteiden tekemiseen ei ole ongelma. Yritysten toimitusjohtajat ovat ihan suoraan todenneet, että ilman globaalia, laajamittaista piratismia AI:ta ei voisi toteuttaa. Se on siihen sisään rakennettu ominaisuus.

Datan louhiminen ei ole uutta ja sitä on tehty jo pitkään. Nykyinen tilanne on kuitenkin sikäli vinoutunut, että louhinnan skaala on aivan järkyttävä ja toiminnalla pyritään tekemään alkuperäisen sisällöntuottajat yhdentekeviksi. Yksinkertaistettuna AI apinoi sitä materiaalia, jolla se on koulutettu. Tästä syystä esimerkiksi Midjourney kykenee tuottamaan digitaalista taidetta tunnettujen artistien tyylillä, koska se on koulutettu ArtStationin sisällöillä. Artistien lupaa tai mielipidettä ei koskaan kysytty.

Tuorein esimerkki on OpenAI, joka pyysi Scarlett Johanssonia lainaamaan ääntään ChatGPT 4.0:aan. Johansson kieltäytyi, mutta OpenAI päätti käyttää hänen ääntään joka tapauksessa.

Minusta tässä ei ole mitään hyvää, se ei ole reilua ja se on äärimmäisen epäeettistä. Amazon täyttyy kirjoista, jotka AI on kirjoittanut, kääntäjät on korvattu surkeilla AI-käännöksillä, ja valokuvaajat sekä graafikot korvattu AI:lla, joka apinoi näiden tekijöiden työtä, ääninäyttelijöitä korvataan generoidulla äänellä ja näyttelijät päätyvät olemaan deepfake-tuotoksia tahtomattaan. Jopa terapeutit on korvattu AI-palveluilla.

Tämä ei AI-yrityksiä häiritse. Isoa osaa AI-kehityksestä ei ohjaa halu tuottaa yhteistä hyvää tai toimia eettisesti. Sitä ohjaa miljonäärien ja miljardöörien sijoitusraha, jonka ensisijainen tarkoitus on tuottaa lisää rahaa tälle pienelle ihmisjoukolle.

Emme maksa AI:sta sen todellista hintaa

Yksi AI:n ominaispiirre on se, että se on aivan käsittämättömän energiaa tuhlaava tapa tehdä yhtään mitään. Tämänhetkisellä kehitystahdilla turhien AI-sovellusten kouluttaminen ja käyttö syö pian kokonaisen valtion verran sähköä. Jo nyt pilvipalveluilla ja -laskennalla on suurempi hiilijalanjälki kuin lentoteollisuudella. Vielä vuonna 2020 Microsoft hehkutti vihreää siirtymää, mutta nyt yrityksen tuottamat päästöt ovat kasvaneet 30 % sen sekoillessa AI-kuplassa.

Kuluttajille tämä ei tietenkään näy. Heille se on vain ruudulle ilmestyvä teksti tai kuva. Todellinen tuho tapahtuu jossain ihan muualla, kun yritykset rohmuavat energian omaan käyttöönsä ja ohjaavat veden ihmisiltä massiivisien keskuksiensa jäähdyttämiseen. Niinkin lähellä kuin Ruotsissa datakeskukset ovat muodostuneet ongelmaksi, sillä ne syövät niin paljon sähköä, että perinteisempi teollisuus joutuu siirtymään muualle. Teollisuus, jolla on suurempi työllistävä vaikutus kuin moderneilla datakeskuksilla.

Nyt voidaan vain odotella, mikä vaikutus Googlen 1,1 miljardin dollarin panostuksella Haminan datakeskukseen. Päättäjät eivät taida pikavoittoja miettiessään sisäistää näiden sähkösyöppöjen keskuksien pitkäaikaisia haittavaikutuksia.

Muistaako joku vielä puheet paperittomista toimistoista ja siitä, kuinka tietotekniikka tekee maailmasta puhtaamman?

AI-yrityksiä asia ei kiinnosta. Ne ovat juuri nyt sijoitusvaiheessa, jossa datakeskuksia ja AI-roskaa työnnetään kaikkialle ja toivotaan, että se olisi joskus tuottavaa. Juuri kukaan ei vaan tunnu tietävän, että kuinka siitä saataisiin tuottavaa.

Jos yritykset ja tuotteiden käyttäjä joutuisimmekin maksamaan AI:sta sen todellista hintaa, voisi olla, että kiinnostus siihen olisi aika paljon pienempi. Käytämme sitä juuri nyt velaksi, mutta nämä velat tulevat myöhemmin maksettavaksi korkojen kera. Siinä kohtaa on ikävä olla naimisissa joka paikkaan tungetun AI:n kanssa.

Ihmiset tekevät sisällöstä merkityksellistä

Kun ChatGPT:n ja Midjourneyn kaltaiset palvelut alkoivat lyödä itseään läpi, ne olivat hetken aikaa hauskoja teknologisia demoja. Kyllähän se nauratti, kun AI:lta pystyi pyytämään lyhyen lasten sadun, joka päättyi kaksimieliseen penisvitsiin. Nykyään tilanne on ihan toinen.

Kun joku laittaa minulle AI:n generoiman kuvan, tekstin tai koodin pätkän, minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Tiedän, että sen taustalla ei ole ihmistä - paitsi tietenkin kaikki ne, joiden sisältöjä AI:n kouluttamiseen on käytetty. Minun on vaikea pukea sitä sanoiksi, mutta en vaan välitä sisällöstä, jota ihminen ei ole tehnyt. Kun joku mainostaa uutta biisiään kertomalla, että siinä on hyödynnetty AI:ta, mielessäni pyörii vain yksi kysymys: mitä sitten?

Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut siitä? Vasta nykyinen AI-sekoilu sai minut tajuamaan, että monien sisältöjen taika on nimenomaan siinä, että ihminen on ne tehnyt. Joku on käyttänyt luovuuttaan, elämänkokemustaan ja aikaansa tuottaakseen toisten ihmisten nautittavaksi uutta sisältöä. Monissa tapauksissa teosten taustalla on henkilökohtaisia kokemuksia, suruja ja iloja.

AI:n generoima roska ei herätä minussa mitään tunteita, vaikka se olisi teknisesti erinomaista - mitä se harvoin on. En voinut kuin irvistellä Euroviisujen muovisille ja tönköille ABBA-deepfake-hologrammeille.

Jotain hyvää?

AI ei ole uusi keksintö. Uutta on lähinnä se, että yksittäisten käyttökohteiden sijaan niistä on yritetty rakentaa geneerisiä. Sellaisia, jotka osaisivat yhden asian sijaan ratkaista lähes kaikki ongelmat.

Juuri tämä tekee niistä ongelmallisen, sillä geneerisen AI:n luominen vaatii aivan järkyttävän määrän dataa ja energiaa. Jo nyt on näyttöä siitä, että tällainen geneerinen AI ei tule koskaan olemaan juuri sen parempi kuin mitä se nyt on. Sen lisäksi, että AI-firmat ovat jo louhineet lähes kaiken louhittavissa olevan tiedon, myöskään AI-mallien kyvykkyys ei näyttäisi paranevan samassa suhteessa koulutusmateriaalin määrän kanssa.

Algoritmit ja tekoäly voivat kuitenkin olla hyödyllisiä silloin, kun ne koulutetaan oikein, eettisesti ja niitä myös käytetään järkevällä tavalla.

Hello World -kirjassa kerrotaan siitä, kuinka AI on mullistanut syöpäseulontaa sekä esimerkiksi Alzhaimerin taudin tutkimusta. Nämä ovatkin upeita esimerkkejä siitä, kuinka AI voi tulla ihmisten avuksi ja hyödyntää kaikkia. Niillä on vahvuuksia, joita ihmisillä ei ole. Samalla niillä on heikkouksia, joita meillä ei ole. Siksi onkin oleellista, että niitä käytetään ihmisen tukena eikä korvaamassa ihmistä.

Minulla ei sinänsä olen mitään tekoälyn ja algoritmien käyttämistä vastaan. Tiedän, että ne voivat olla hyödyllisiä. Olen kuitenkin ihan läpensä kyllästynyt nykyiseen AI-kuplaan ja toivon, että se puhkeaisi mahdollisimman nopeasti.

Voi tietenkin olla, että kupla ei puhkeakaan ja pian AI:n vältteleminen on lähes mahdotonta, mutta ainakin toistaiseksi pyrin siihen. Ohjelmoijana en suostu osallistumaan projekteihin, joka tukee nykyistä AI-kuplaa enkä käytä tuotteita, joihin turha AI on tuotu mukaan. Jätän kauppojen hyllyille laitteet, joihin on sisäänrakennettu turhia AI-ominaiusuuksia. Ennen kaikkea pyrin tietoisesti kuluttamaan sellaisia sisältöjä, jotka tiedän ihmisten tekemäksi.